 |
| Fit Fab Cities -blogista bongattu. :) |
Tämäkin teksti "tavoitteet ovat unelmia, joilla on takarajat (onpa "takaraja" muuten suhteellisen kankealta kuulostava sana deadlineen verrattuna!)" on supermotivoiva! Itse tulen unelmoineeksi ihan tsiljoonasta asiasta päivittäin juuri mihinkään ikinä kunnolla tarttumatta. Poikaystäväni totesi kerran, kun höpötin hänelle jostakin hassusta päähänpistostani, että mun pitäisi joskus tehdä oikeasti jollekin niistä asioista jotain. Muuten tulee sellainen fiilis, että mistään ei oikeastaan tule mitään. Asioihin pitäisi tarrautua ja viedä ne loppuun asti.
Pitkäjänteisyys vaan sattuu olemaan hitsin hankalaa... Minä olen sellainen suunnittelijaihminen. Tykkään istua paikallani tuntikausia ja suunnitella seuraavien viikkojen treenejä, syömisiä, hallinnoida kalenteria ja miettiä projekteja. Toteuttamisen, ja varsinkin pitkäjänteisen sellasen, kanssa oon kuitenkin täysin käsi. En juuri koskaan toteuta niitä hienoja suunnitelmia, joita oon vaivalla vääntänyt. Se johtuu ehkä siitä, että itselleen on aika helppo antaa anteeksi. Kun itse on antanut jonkun käskyn, sitä ei tule kunnioittaneeksi samalla tavalla kuin jonkun toisen antamaa. Minä itse en koskaan kantele kenellekään siitä, jos en ole tehnyt jotain. Jotakin tällaista hiippailee tuolla takaraivossa aina, kun on jälleen kerran antanut periksi jonkun tavoitteen suhteen.
Tärkeää olisikin valita unelmansa tarkasti, sitten määrittää niille deadlinet ja toteuttaa ne. Kuulostaa ihan hirmusen helpolta, mutta katsotaan, miten törmäys todellisuuden kanssa vaikuttaa... :D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!