19.2.2013

Euforista pumppia

Lähde.
Kävin eilen pumpissa. Kannattaa muuten huomioida se, että maanantai on aika monille sellanen päivä, et "nyt kun mä meen jumppaan, niin tästä viikosta tulee super!!". Eli siellä oli jälleen aika paljon porukkaa. Ja se tarkoitti sitä, että painot olivat jälleen kerran loppu. Onneksi sellaiset voimatangot (?) käyvät tuohon ihan hyvin. Harmi vain, että päätin nössöillä, koska ajattelin neljän kilon tangon olevan "ihan ok". Aika kevyesti siis eilen mentiin. Ens kerralla olen siellä puoli tuntia etuajassa rohmuamassa (sopivan kevyitä) painoja.

Postauksen pointtina on kuitenkin se, millainen fiilis mulla eilen tuolla pumpissa oli. Treeni meni todella hyvin, mikä saattoi johtua paikoin just tuosta hyvin kevyestä vastuksesta. Sitä kevyt tanko ei kuitenkaan selitä, että kyykyt sujuivat aivan käsittämättömän hyvin! En muistanut edes narista ja valittaa mielessäni, niinku yleensä aina kun niitä teen. Kyykyt ovat mun mielestä nimittäin aivan superkamalia.

Euforinen tunne tuli siis siitä, että hoksasin kehittyneeni. Muutaman viikon suht johdonmukaisen, vaikkakin hyvin rauhallisen treenitahdin ensimmäinen tulos on nähtävissä! Minä pystyin kyykkäämään ilman verenhimoa! Jesjes.

Mulla on ollut lyhyehkön jumppausurani (laskentatavasta riippuen 1,5-0,5 vuotta) aikana yksi inhokkiliike ylitse muiden. Askelkyykky. Se on inhottava siksi, että siinä vaaditaan lihasvoiman lisäksi tasapainoa. Ja mulla ei sitä oikein ole, kuten tänpäiväiset askelkyykkyhorjunnat jälleen todistivat. Mutta, niin kuin peruskyykynkin kohdalla, oon kehittynyt hitusen myös askelkyykyn harjoittelussa! Pystyin tekemään ykkösiä aika harjaantuneen näköisesti, mitä nyt vaan välillä saatoin näyttää vähän hassulle. Niin kuin meikä jumpassa aina... :D

Mutta joo! Vähän käsittämätöntä höpinäähän tää on, mutta ehdoton pointti on se, että säännöllisellä harjoittelulla kehittyy! Ei voi olla totta, kyllä kannattaa opiskella yliopistossa, että tällasia hoksaa! No joo, totta kai tuo on ihan selvä asia, mutta kyllä sen vaan sisäistää hyvin eri tavalla silloin, kun sen kokee ihan omassa elämässä. Tällä fiiliksellä toivottavasti jaksan huomenna liikkua taas, vaikka oonkin varmasti ihan sairaan kipeenä... Lihaskivut, ah ja oih.

Onkohan muilla mitään inhokkiliikkeitä? Tai euforianhetkiä? Toivon jälkimmäisiä niin itselleni kuin muille. :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!