Blue monday, johon tepsii vain inspiskuvat

Suoraan sanottuna tämä maanantai ei ole ollut maailman parhain. Mulla on jostain syystä aivan super laginen olo (anteeksi, suomen kieli, mutta senkään käyttö ei tänään suju) eikä mikään oikein meinaa onnistua. No, ehkä se ei haittaa, että menee päivä tai pari ihan penkin alle. Tuntuu vaan, että viimeiset kaks vuotta ovat menneet näillä fiiliksillä. Joka tapauksessa: angstit sikseen ja valoisampiin aiheisiin! (Tuuppasin tähän postaukseen monta inspiskuvaa, koska totesin tarvitsevani ekstrabuustia enemmän kuin koskaan aikasemmin!)

Lähde.

Huomenna saadaan uuden kämpän avaimet! Se on tosi hieno juttu, koska en oikeastaan malttais enää kauheasti olla vanhalla asunnolla, vaikka se niin ihana onkin. Aina, kun saan tietooni jonkun uuden projetin, mun tekee mieli hylätä kaikki vanhat ja keskittyä täysillä uuteen. Viime viikolla ompelusta ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan olisi tehnyt mieli vain pakata. No, nyt siihen on viimein mahdollisuus, jee!

Lähde.

Tämän viikon tavoitteet liikunnan osalta ovat yksinkertaiset: yritän käydä joka aamu lenkillä. Tajusin just, että koska huomenna on vappuaatto ja ylihuomenna vappu, niin jumpat ovat todella vähissä seuraavina päivinä. Se on kyllä tosi mälsää, koska ite en aikonut juhlia vappua ollenkaan eikä se siten mun päiväjärjestystäni oikeastaan liikuta. Silti kuitenkin suon muille juhlinnan ilon, tottahan toki. Pitää vaan sinnitellä torstaihin asti ilman ohjattuja tunteja, omg, first world problems! :D

Lähde.

Tällä viikolla tuun ramppaamaan uuden ja vanhan kämpän väliä hyvin aktiivisesti. Isot kamat muutetaan vasta kuun puolessa välissä, mutta sitä ennen haluan kyllä jo viedä kamaa uudelle asunnolle ja asettua sinne jo hiljalleen :)

Lähde.

Mahtavaa ja parempaa viikkoa meille kaikille! Tällä viikolla on tulossa ihan jänniä postauksia, että stay tuned. :)

Perjantaifiiliksiä

Hellou! Nyt seuraa sutjakka kuvaton päivitys kännykällä naputeltuna. Näistähän me kaikki ollaan ihan fiiliksissä, eikö juu? No ei varmaan. Siksi lupaankin, että näitä ei tule taas hetkeen.

Viime päivät ovat kulahtaneet sukkelaan intohimoisen ompeluprojektin parissa ja Muumeja samalla katsoessa. Liikunta ei kuitenkaan ole unohtunut, vaan meikäläisellä on entistäkin parempi fiilis tavoitteiden täyttymisestä. Paino on pysynyt ihanasti tasan kaheksassakympissä ruokarepsahteluista huolimatta ja fiilis on kevyempi sekä timmimpi kuin aikoihin! (No joo, tämän päivän osalta siitä olosta voidaan kiittää myös uusia sukkiksiani. Ostin vahingossa jotkut super muotoilevat sukkahousut, jotka paketista otettuina näyttivät ihan kakrujen versioilta. Napakasti ne kuitenkin nousivat näihin selluliittireisiin ja pitivät ne kivasti kuosissa koko vaativan päivän!)

Anyways, lähitulevaisuudessa on tulossa puhetta ruoasta. Haluaisin testailla jänniä kasvisruokareseptejä, kaataa muutamia vegenä liikkumiseen liittyviä myyttejä sekä valottaa sitä, miksi minusta tuli aikanaan läski.

Tätä ennen fiilistelen kiireisiä päiviä kotikaupungissani sekä paria kiireetöntä iltaa koirien kanssa ulkona lenkkeillessä ja muunkin perheen seurasta nauttiessa.

Upeaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa! :)


Läski ja alkoholi

Alcohol - because no great story ever started with someone eating a salad. 

Well, how did these great stories end?

Lähde.

Ajattelin kirjoittaa alkoholista, koska olen itse miettinyt viime aikoina hyvin paljon omaa kulutustani ja päättänyt vähentää sitä roimasti. Tän tekstin tarkoituksena ei ole moralisoida muiden, vaan ihan meikäläisen omaa käyttäytymistä ja mikä siinä on pielessä.

Itse käytän alkoholia mielestäni aika vähän. Keskiarvoisesti juon ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Ongelmana on se, että näinä kertoina juon aika kovia määriä, mikä johtaa seuraavana päivänä todella karuun oloon. Suurin vika juomistottumuksissani lienee se, että käytän alkoholia ainoastaan päihtymistarkoituksessa, eli meikäläisestä ei nautiskelijaksi juuri ole vaan päämääränä on tukeva känni.

Nuorempana krapulaa ei tullut, mutta viime aikoina darrapeikko on ottanut minut käsittelyynsä lähes jokaisen juopottelureissun jälkeen. Ja se on ihan kauheeta! Itse en aikaisemmin tajunnut yhtään sitä, kun jotkut jättivät juomisen väliin siksi, "ettei mene seuraava päivä pilalle". Minä, naiivin tietämättömänä dagen efterin hirmuisista vaikutuksista lähinnä tuhahtelin moiselle nössöydelle ja korkkasin uuden juoman. Mutta nyt meikäläinenkin on päässyt totuuden äärelle...

Lähde.

Viime viikonloppuna koin taas vaihteeksi sen, mitä överi juominen saa aikaan. Kävin juhlimassa perjantaina ja mulla oli todella hauskaa (sentään!). Olin suunnitellut, että viikonloppuna ompelen ja pyykkään sekä mahdollisesti vähän opiskelen. Toisin kävi, sillä lauantaina en päässyt ylös sängystä ennen kello kolmea päivällä ja loppuaika menikin sitten päätä pidellessä. Se niistä suunnitelmista! Ja tämä on mielestäni darran ehdottomasti raivostuttavin puoli: ihana vapaaviikonloppu menee ainakin osittain ihan hukkaan, kun mitään ei pysty tekemään.

Miksi sitten juon? Silloin mulla on kivaa. Olen sosiaalisempi, hauskempi ja vapautuneempi. Näillä asioilla on myös kääntöpuolensa, sillä humalassa voi tulla puhuttua myös sellaisia juttuja, jotka olisivat ihan hyvin voineet jäädä vain ajatuksen tasolle. En ole koskaan superördäillyt eli tehnyt sellaisia juttuja, joiden kanssa en voisi seuraavana päivänä ne muistettuani elää, mutta ne vähäisemmätkin kokemukset ovat olleet ihan tarpeeksi noloa.

Lähde

Viime aikoina olen pohtinut tätä "kännissä on kivaa" -aspektia ja miettinyt, mitä sellaista kännibileissä on tehty, mitä ei voisi tehdä selvänä. Juteltu kavereiden kanssa, laulettu, naurettu höhlille jutuille, tanssittu, oltu tunteikkaita ja avoimia, tutustuttu uusiin ihmisiin, mahdollisesti oltu fyysisessä kontaktissa (heh, hieno kiertoilmaisu) ja niin edelleen. Voi olla, että ne bileet, joissa meikä käy, ovat melko kilttejä, mutta mietin sitä, miksei näitä kaikkia asioita voisi tehdä ilman päihtymystä?

Mielestäni suomalainen juomakulttuuri on suht pahasti vinksahtanut. Illanistujaisissa juominen ja baariin lähtö ovat lähestulkoon välttämättömyyksiä hauskanpidon kannalta. Mutta miksi ihan oikeesti pitäisi aina olla enemmän tai vähemmän pienessä sievässä? Itse ainakin olen tutustunut kavereihini selvinpäin ja tykästynyt heidän seuraansa sellaisena, kuin he selvänä ovat ja päinvastoin. Heidän kanssa hengaillessani mulla ei siis ole mitään tarvetta "buustata" itseäni jotenkin paremmaksi kuin olen. Uusia ihmisiä tavatessa saattaa tulla tarve ottaa muutama, jotta olisi jotenkin välittömämpi ja mielenkiintoisempi. Toisaalta, miksi yrittää olla jotain sellaista, mitä ei oikeastaan ole?

Lähde.

Vaikka en aiokaan alkaa absolutistiksi, tiukka alkoholin käytön vähennys on kyllä selkeästi tarpeen. En oikeastaan tällä hetkellä edes tiedä, miksi haluaisin juoda, koska siihen menee rahaa, saan krapulan, unirytmini menee totaalisen sekaisin, kerään kroppaani ihan turhia kaloreita, myrkytän elimistöäni ja saatan kännipäissäni hävittää asioita (tähän mennessä karkuteillä on paljon rahaa ja ainakin yhdet kengät). Kummasti kuitenkin tietyn bilepäivän lähetessä kaikki nämä järkisyyt katoavat päästä. Veikkaisin, että kulttuurimme on sitonut juhlimisen ja alkoholin niin tiukasti yhteen, että kuullessani bileistä en suinkaan mieti, mitä voisin sinne esimerkiksi leipoa, vaan sitä, mitä tällä kerralla joisin.

Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Olen varma, että tulen elämässäni vetämään vielä aika monet kännit, koska unohdan periaatteeni ryhmän mukana menemisen helppouden vuoksi, mutta toivottavasti hyvin harvoin ja huomattavasti pienemmillä määrillä!

Aurinkoinen maanantai ja viikon 17 tavoitteet

Huomenta ja ihanan aurinkoista maanantaita kaikille! Mulla on nyt koulun suhteen vapaampi viikko, joten päätin olla reipas ja lähteä heti ensi töikseni aamulla lenkille. Mitään superspurttailua ei tullut harjoitettua, mutta oli kyllä ihan mukavaa "power walkkailla" tuolla pitkin Jyväsjärven rantaa. Kävin myös korkkaamassa Harjun portaat tän viikon osalta. Ihanasti oli kaikki portaat jo kokonaan sulat!

Reilun puolen tunnin reippailun tulos oli rapiat 330 kaloria, hyvä syke ja sopiva hiki. Vois ottaa tavaksi, varsinkin näin kesän lähestyessä! :)

Viime viikolla oli viimeinen Yhteiskuntatieteellinen speksi, joten meikäläisen tahdin voisi luulla hieman rauhoittuneen. Mut näin ei kuitenkaan käy, sillä parin viikon päästä on edessä muutto! Muutan parin korttelin päähän poikakaverin kanssa. Kämppä on aivan ihana, ja tekis mieli hypettää sitä ihan hulluna! Vaikka muuttaminen sinänsä ei ole maailman ihaninta puuhaa, niin pitää muistaa se, että laatikoiden roudaaminen käy hyvin liikunnasta ja pakkaillessa voi ehkä luopua sellaisista tavaroista, joita ei enää välttämättä tarttee. Jännät ajat tässä on edessä, jeejeejee!!

Tässä vielä tämän viikon tavoiteliikunnat:

ma: lenkki

ti: joku jumppa

ke: pumppi

to: lenkki

pe: koirien kanssa kävelyä

la: koirien kanssa kävelyä

su: koirien kanssa kävelyä

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Kesähaaveilua

Vaikka huhtikuun keleistä on luvattu tulevan varsin kylmiä, niin se ei meikäläistä estä haaveilemasta kesänurmista ja niille pääsemisestä! Toivottavasti muillekin tulee kesäinen fiilis näistä mietinnöistä! :)

Kesällä 2013 aion:

♥

 nähdä kavereita
uida useampaan otteeseen
viettää aikaa perheen kanssa
♥

♥
opetella tekemään uusia kasvisruokia
matkustella Suomen sisällä (esimerkiksi kirpparimatka!)
käydä joillakin festareilla
olla iloinen
pohtia elämän suuntaa
♥

♥
lukea paljon kirjoja, joita en aikaisemmin ole ehtinyt lukea
piirtää paljon
tehdä käsitöitä
syödä hyvin ja terveellisesti
käydä Helsingissä fiilistelemässä kesää
ottaa paljon valokuvia
♥

♥
pukeutua hyvin
ottaa ilon irti terveellisestä elämästä
näyttää hyvältä
liikkua paljon!
 ♥

Mitä te aiotte tehdä ensi kesänä? :)

(Kaikki kuvat ovat itse ottamiani.)

Mietintöjä fitness-huumasta

Luin tuossa muutama päivä sitten Focus on Fashion -blogin Sallan ajatuksia fitnesshuumasta (klik). Vaikka ite edustankin tätä vouhotusta, olin pitkälti Sallan kanssa samaa mieltä. Joka ikisen ei todellakaan tarvitsisi laittaa maitorahkairvistelyjään sosiaaliseen mediaan muiden ihasteltavaksi ja kadehdittavaksi (tai ehkäpä paheksuttavaksi?) tai hypettää sitä, kuinka juoksin tässä aamutreeniksi maratonin, illalla meinaan mennä vielä salille. Toisaalta, jokaisella on (hyvässä ja pahassa) oikeus avautua Faceensa mistä tahtoo, eikä urheiluhulluus ole mielestäni sen ärsyttävämpää tai mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi joidenkin perheenlisäys-, känni- tai "kävin töissä, nyt syön" -päivitysintoilu.

Itse olen ihme kyllä säästynyt fitnessvouhkaajilta Facebookissa, koska vain harva kaverini on toden teolla innostunut liikunnasta tai he tekevät kuten normaalit ihmiset: pitävät harrastuksensa pitkälti vain omana tietonaan. Parin tyypin julkisia kunnonkohotusprojekteja seuraan päivitysten kautta ihan aidolla mielenkiinnolla, mutta voi olla, että asiasta vähemmän innostuneet ovat jo piilottaneet näiden henkilöiden julkaisut. Toisaalta, itselläni on kyllä useampi FB-kaveri, joiden jutut tekisi mieli piilottaa, vaikka he eivät liikunnasta päivittäisi halaistua sanaa... :D

Kun itse lähdin kohottamaan kuntoa, halusin tehdä sen vähän salassa. Sen takia en ole Facebookiin juurikaan spämmännyt lenkkijuttujani tai pumppi-ihastustani. Tämän blogin perustaminen ja pitäminen on ollut meikäläiselle liikunta-aiheisten juttujen purkamispaikka, koska en vain nähnyt mitään järkeä siinä, että jakaisin treeni-infoani kaikille FB-tutuilleni. Läski lätisee -blogi on suunnattu just ja vain niille, keitä tämä homma kiinnostaa, joten sivulliset eivät joudu "tulilinjalle" meikäläisen päivittäessä liikuntatilannettani. :)

Mutta juu, tässä mentiinkin jo vähän syrjäpoluille! Ideani siis oli se, että fitnesspölinöiden spämmääminen someen on joistakin varmasti hyvin ärsyttävää, mutta niin vaarallista se ei välttämättä ole kuin tämä seuraava asia.

Salla huomautti tekstissään osuvasti myös siitä, että nykyään vain lihaksikkaat fitnesspeput tuntuvat olevan näyttämisen ja esittelyn arvoisia. Näinhän tän homman ei pitäisi mennä! Mun mielestä tässä maailmassa (muista en kyllä oikeestaan tiedäkään) on se hieno juttu, että kaikilla ihmisillä on omanlainen kauneusihanne. Toiset tykkää muhkummista, toiset taas viimesen päälle treenatuista fitnesskisaajista. Ja vaikka tää "strong is the new skinny" tuntuukin olevan nykyään aika vallalla oleva villitys, se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi ahtautua treenitrikoisiin ja rynnätä salille.

Mun mielestä kaikkien kauneusvillitysten ongelma on se, että vain yhdenlainen kroppa ajankohdasta riippuen on sallittu. Aikaisemmin palvottiin sairaan laihoja, nyt taas muskelimimmejä. Miksi suurin osa ihmisistä hölmääntyy kuvittelemaan, että vain tietynnäköisenä kelpaa? Mun mielestäni kaikesta tärkein juttu tässä suuressa ulkonäkö- ja elämäntapakeskustelussa on se, että jokaisen pitäisi saada ja pystyä olemaan just sen näköinen kuin itse haluaa omalla, terveellä tavallaan. Esimerkiksi meikä tähtää just tuohon tavoitteeseen kaikella tällä bloggaamisellani ja timmiytymisvouhkaamisellani. Teen töitä ollakseni just sen näköinen kuin itse haluan niin, että olen myös mahdollisimman terve.

Mitä ajatuksia teille heräsi Sallan tekstistä tai meikäläisen vastineesta?

(Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, en keksinyt mitään sopivaa kuvitusta tähän hätään!)

Tavoitteista: treeniaarrekartta

Mulla on käytössä oma pieni motivointijuttu, jota vois nimittää vaikka liikunta-aarrekartaksi tai joksikin muuksi sopivaksi. Kun olin ala-asteella, meillä oli semmonen Nuori Suomi -kampanja (tai jokin vastaava), jonka tarkoituksena oli saada muksut liikkumaan ja pihalle. Aina, kun oli reippaillut puolen tunnin edestä, sai laittaa raksin sellaiseen omaan kaavioon. Lopuksi muistaakseni laskettiin koko luokan raksit yhteen ja tulokset lähetettiin organisoijille. Paras luokka sai jonkun hienon matkan tai jotain, sitä en enää muista.

Kun aloitin tämän projektini "läskistä timmiksi", muistelin tuota ala-asteen motivointikeinoa. En enää kyllä muista yhtään, tekikö se mun liikkumisesta silloin yhtään kivempaa, mutta nyt vähän vanhempana idea kuulostaa kyllä mahtavalta.

Joten tadaa, tässä on oma motivointikarttani, johon värittelin sporttailukertoja viikosta 2 reissulle lähtöön asti. Tuo loppupään timantti symboloi siis sitä aarretta, eli reissuja, joita varten halusin timmiytyä. :) Ajatukseni oli, että joka viikko liikkuisin kolme kertaa, eli kolme tuntia. Ja jos joltain viikolta jäi tekemättä, seuraavilla viikoilla sai paikata edellisten suorituksia. Alle tunnin suorituksia en tuonne kirjannut.

Kuten näette, mulla jäi yhteensä seitsemän treenikertaa uupumaan tavoitteesta. Silti olin kyllä ihan tyytyväinen itseeni, kun äsken tätä kuvasin. Aikaisemmin edes tämä aarrekarttasysteemi ei ole saanut mua motivoitumaan ja tekemään kunnolla töitä, kun taas tällä kertaa se näyttää auttaneen prosessissa ihan hyvin! Lisäksi mua on motivoinut se kakrumainen ilo, kun oon saanut värittää taas yhden pallon onnistuneen suorituksen merkiksi :) Ja toki se, että näkee noin monta väritettynä, saa fiiliksen hyväksi. Oon mie sentään jotain tehnyt!

Nyt kun reissut on tehty, teen itselleni uuden kartan, joka jatkuu kesään asti. Aion jatkaa tuolla "kolme kertaa viikossa" -taktiikalla, ja toivon, että tällä kertaa saan kaikki pallot väritettyä - ja mahdollisesti joudun piirtämään lisää palloja! Katsotaan!

Innostuiko joku muu tästä ei ehkä niin aikuisesta lähestymistavasta itsensä motivointiin? Itse olen sitä mieltä, että kuten sodassa ja rakkaudessa, myös itsensä liikkeelle saamisessa kaikki keinot ovat sallittuja - erityisesti ne kivat ja hymyilyttävät. :)

Viikon 15 tulokset ja tavoitteet viikolle 16

Viikko 15 meni kyllä ihan plörinäksi. Rankka treeniputki (valitettavasti ei urheilutreeni) vei voimat tehdä yhtään mitään muuta kuin kokeilla voimia kyykkytestissä ja käydä kertaalleen pumpissa. Lisäksi viikonloppu meni aivan turhan kosteissa meiningeissä, joten silloinkaan ei ollut kykenevyyttä suunnata ylös, ulos ja lenkille, ärr! Piakkoin onkin tulossa alkoholipostaus, koska koin erittäin tarpeelliseksi funtsia kulutustottumuksiani tuon paholaisen suhteen.

Mutta, valoa näkyy tunnelin päässä, vaikka kevätilma onkin poistunut hetkeksi keskuudestamme. Tänään on maanantai ja uusi viikko, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki on mahdollista! (Vähän höpöhöpöä, tiedetään, mutta kai ihminen jollain saa itseään buustailla? :D)

Viikon 16 tavoitteet ovat seuraavat:

ma: pumppi

ti: (näytös)

ke: pumppi

to: (näytös)

pe: lenkki

la: (näytös)

su: lenkki

Tähän viikkoon lähdetään vähän kevyemmillä tavoitteilla. 2 x pumppi ja 2 x lenkki on aika maanläheinen pyrkimys. Rima on asetettu nyt semimatalalle, joten eiköhän tästä viikosta selvitä täysin pistein ja mahdollisesti paremminkin, jos motivoituisin vaikka tuosta allaolevasta kuvasta!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Lähde.

Squat test

En tiedä, onko tällä asialla tekemistä hyvin inspiroivien Pinterest-kuvien ja Nykistä ostamieni pikkuruisten shortsien kanssa, mutta olen viime aikoina ollut kiinnostuneempi kyykyistä kuin koskaan aikaisemmin.

Lähde.

Tavallaan pahoittelen tätä kuvaa, sillä tämän voi ymmärtää varsin väärin. Pointtini on kuitenkin se, että kyykyt ovat ainakin yksi avain hieman paremmannäköistä takamusta kohti, ja tälle reitille meikäläinen haluaisi hujahtaa!

Muistan törmänneeni Spinner och springer -blogissa aikaisemmin yhdenlaiseen kyykkyhaasteeseen (klik), mutta en saanut aikaiseksi aloittaa tuota, koska se vaikutti niin haastavalta. Parhaimmillaan 235 kyykkyä päivässä?! You kiddings, right? Lähinnä epäilin ja edelleen epäilen ajankäytöllistä haastavuutta tuon toteuttamisessa.

Sitten googlasin huvikseni "squat challenge" -haun. Sieltä löytyi twohundredsquats.com. Vaikka sivusto ei ihan ulkonäöllisesti vakuuttanutkaan, kiinnostuneena kuitenkin lueskelin välilehtiä ja päätin tehdä lähtötestin. Laitoin The Black Keysin Lonely Boyn soimaan ja aloin kyykätä (vähemmän viisaasti lämmittelemättä). Kyykkäilin siinä biisin ajan ihan hyvillä fiiliksillä, ja lopussa olin saanut kokoon 50 kyykkyä. En tiedä, olisinko jaksanut enää kauhean paljon pidempään, mutta biisin loputtua tylsyyksissäni päätin lopettaa ja katsoa, millaisen tuloksen tuolla viidelläkympillä saisin. Elämäni ensimmäistä kertaa sain mistään liikunta-aiheisesta testistä excellentin ja olin ihan iloisella mielellä :) Pitää tosin pitää mielessä, ettei tuo asteikko välttämättä ole millään tapaa todenmukainen... :D

Tuohon twohundredsquats.comin ohjelmaan kuuluu siis kuusiviikkoinen harjoittelu, jolloin treenataan kolmesti viikossa. Tuon testin perusteella ohjelma suositteli mulle aloittamista viikolta kolme, jonka harjoittelutahti näyttää tältä:

Lähde: twohundredsquats.com

Eli ekana päivänä kyykkyjä tulisi yhteensä 108, toisena 137 ja kolmantena 162 (jos maksimit ovat noita vähimmäismääriä). Musta tuntuu, että alan noudattaa tätä ohjelmaa! Vaikka tämä onkin iisimpi kuin tuo yllämainittu, niin tässä treenimäärät ovat kuitenkin hallittavissa. Pohdiskelen edelleen kyllä sitä, että miten saan yhdistettyä nämä treenaukset ja rakkauteni pumppiin. Kummassakin kun treenataan kyykkyjä, eikä seuraavana päivänä oikein pysty mihinkään. Ilmeisesti pitää ensin käydä pumpissa, ja sitten kyykätä loput samana päivänä? No, katotaan kuinka mun käy! Raportoin myöhemmin, miten ensimmäinen viikko meni. :)

Ootteko te muut hankkineet minishortseja, joiden takia ois kiva olla kankut kuosissa? :D

Breaking news: matkailu laihduttaa!

Sain paluupostaukseeni kommentin (jesjesjes, kiitos!! oon ihan liekeissä siitä, että joku jaksaa kommentoida! <3), jossa kysyttiin, kuinka reissu vaikutti painoon ja liikkumisiini. Ajattelin vastata näin kokonaisella postauksella kommenttiboksin täyteen kirjoittamisen sijaan.

Olin siis reissussa vähän alle kolme viikkoa. Kumpaankin kohteeseen kuului tosi paljon kävelemistä, eli sitä kautta ihan hyvin liikuntaa, mutta ruokapuoli oli kyllä täysin hunningolla koko ajan. Pariisissa vedin muutamat valkosuklaaoreoöverit (mukasanahirviö, mutta todellinen) ja söin muuten epäsäännöllisesti ja vähän. Tunsin silloin tällöin kaipaavani säännöllistä ateriarytmiä ja kunnon ruokaa, mutta ne jäivät - omaa tyhmyyttäni - kaiken muun hässäkän varjoon. Hotellihuoneessani oli vain allas, joten minkäänlainen ruoanlaitto ei tullut kysymykseen.

New Yorkissa söin paremmin ja tasaisemmin, kiitos sen, että olimme vuokranneet oikean asunnon. Siellä oli siis myös keittiö, jota hyödynnettiin aamu- ja iltapalojen teossa. Muuten söimmekin sitten rafloissa, eikä mitenkään kauhean terveellisesti... Lisäksi Nykissä syömäni aamu- ja iltapalat poikkesivat normaalista tosi paljon, koska kotona en syö koskaan paahtoleipää, muroja enkä vohveleita (nam!), siellä taas joka päivä!

Epätasaisen ja/tai -terveellisen ruokailun vastapainoksi kävelin tosiaan kummassakin kaupungissa hurjia määriä joka päivä. Hurjia määriä siis tavalliseen verrattuna. Lisäksi istuin hyvin harvoin pitkään paikallani, toisin kuin arkena, kun istuessa tulee vietettyä helposti melkeinpä koko päivä. Harmi vain, että arkena ei ole juurikaan syitä kävellä yli kymmentä kilometriä päivässä - ei ole aikaa eikä tarpeeksi nähtävää.

Lempparivälipalani näkyy kuvassa. Nuts 4 Nutsin kojuja oli tiuhaan ympäri Manhattania, enkä voinut parin päivän jälkeen enää vastustaa kiusausta kokeilla "honey roasted" cashew-pähkinöitä. Ne muuten olivat aivan superherkullisia! En muista enää, kuinka paljon tuossa yhdessä pienessä pussillisessa niitä oli, mutta olisin voinut syödä noita pitkälti loputtomiin. Yksi pussi maksoi kolme dollaria, yhdestä kojusta sain tarjouksena kaksi pussia vitosella. Makeitahan nuo loppujen lopuksi olivat, mutta aivan törkeän hyviä. Hienoa noissa oli myös se, että sain tyydytettyä hetkellisesti niin makean kuin suolaisen himoni yhtä aikaa. Kummallista, mutta totta! :D

Mitä tuloksia reissuamisesta on sitten tullut? Liikunnalliselle elämäntavalle se tuntui olleen varsinainen kuolinisku - onneksi sentään tappava. Urheilurutiini oli aika aluillaan ennen matkalle lähtöä, joten mulla ei ollut sellaista tuttua ja turvallista liikunnallista arkea, johon saumattomasti nyt palata. Melkein heti reissun jälkeen pelkkä lenkin tai pumpin ajattelu aiheuttaa hyvin negatiivisia fiiliksiä, mutta onneksi nyt ollaan jo pienin askelin päästy vähän liikunnallisempaan meininkiin.

Painon suhteen onkin aika paljon positiivisempia uutisia - olin matkalla vahingossa laihtunut pari-kolme kiloa, ja nyt vaaka näyttää tasaista kahdeksaakymppiä! Eli alkupainosta (85 kg) ollaan päästy femma alaspäin. Toivotaan, ettei kotielämäntapojen jälleen alkaessa paino ala hiljalleen palata takaisin. Tulos on silleen aika huvittava, että noilla syömisillä olisin voinut kuvitella lähinnä lihoneeni muutaman kilon. No, pidetään hyvä fiilis yllä vielä kymmenen kilon karistamisen suhteen!

Tästä voidaan siis päätellä, että matkalle lähtö on hyvä laihdutuskeino... ;) Minne sitä lähtisi seuraavaksi?

Onko teillä kokemuksia siitä, miten reissut vaikuttavat painoon ja liikuntaan? Olisi kiinnostavaa kuulla!

Läski ja liikuntafiiliksen paluu!

Niin tuskaista kuin se onkin ollut reissun jälkeen palata takaisin liikunnan iloihin, päätin keskiviikkona punnertaa itseni pois sängystä ja koneelta suoraan yliopistoliikunnan pumppitunnille. Se oli kyllä jälleen aivan mahtavaa, enkä voi enää ees tajuta minkä takia olin valmis jäämään kotiin pumpin sijaan! Menin kyllä aika heiveröisillä painoilla, koska edellisestä kerrasta oli kulunut kokonainen kuukausi, mutta hiki virtasi ja seuraavana päivänä olin kipeä lähestulkoon kaikista mahdollisista paikoista. Se oli todella jees tunne, koska aikaisemmin pumppi on kipeyttänyt multa oikeastaan vain (massiiviset) reisilihakseni!

Mutta, nyt seuraa varoituksen sana kaikille tätä postausta silmäileville! Älkää aloittako treenaamista pitkän tauon jälkeen niin, että teette himotreenin reisille tiistaina ja menette pumppiin keskiviikkona. Tähän en osaa kommentoida paljoa muuta, kuin au, au, au ja au! No, ehkä muutama järkeväkin mietintä tähän ois hyvä lisätä. Eli, tiistai-iltana muhun iski himo tehdä squat test (josta on tulossa ens viikolla kokonainen oma postauksensa, joten en härpätä siitä nyt enempää). Testin jälkeen ilta jatkui mukavissa merkeissä, mutta seuraavana aamuna tunsin tutun poltteen. Ajattelin, että kyllä se lihaskipuilu laantuu hyvin illan pumppiin mennessä, mutta höps. Niin alun lämmittelyssä kuin ihan kokonaisia askelkyykky- ja peruskyykkysarjoja tehdessä teki mieli itkeä ja huutaa, että "Kyllä minä oikeesti pystyisin, mutta ku eilen tuli tehtyä reisiä jo valmiiksi!". Sarjat eivät ihan menneet kohdilleen, kun oli pakko olla tekemättä välillä. Eli aikataulutuksessa on vielä rutkasti tekemistä! :D

Ja luonnollisesti, pumppia seuraavana päivänä olin lähes rampa, kun reidet olivat venyttelyistä huolimatta ihan könköt. Mutta toisaalta, sehän tarkoittaa vain hyvää, eli sitä että meikä on todellakin tehnyt jotain shortsikelien eteen! Tästä on hyvä jatkaa. :)

Lähde.

Läskin uudet urheiluvaatteet

Pariisista en tullut ostaneeksi juuri mitään, mutta New Yorkissa meikäläiseltä lähti mopo aika lailla käsistä. Syytän höllän itsekurini lisäksi sitä, että kaikki tuntuu halvemmalta dollareissa. Myös kalliit treenivaatteet... :D

Lady Foot Lockerista ostin Niken t-paidan ja kahdet dri-fit -sukat.

Pahoittelut ryppyisyydestä! Viesti näkynee kuitenkin hyvin. Tuo sanoma on sellainen, että toivoisin sen urautuvan aivoihini loppuelämäkseni, sillä se pätee aika hyvin kaikkiin asioihin elämässä. Tai ainakin jokaiseen päivään. Every damn day, just do it... Hintaa tällä self help -paidalla oli 25 dollaria. En ikinä olisi ajatellut, että maksan reilut parikymppiä t-paidasta, mutta näin se takki kääntyy...

Hauskinta (tai surullisinta) näiden sukkien hankinnassa on se, että mulla ei ole aavistustakaan, tarvitsenko mitään erityisesti juoksuun tarkoitettuja sukkia. Sekä tietysti se, että en tykkää lenkkeilystä. Ajattelin kuitenkin, että kivat sukat (joista päällimmäiset ovat kuvan mukaisen värin sijaan kirkkaan violetit) auttaisivat meikäläistä lähtemään kuluttamaan lenkkipolkuja. Toivotaan näin! Nyt on ainakin sukat siihen tarkoitukseen, asennetta odotellessa... :D Nämä maksoivat yhteensä 15 dollaria. (Maksoin reilun kympin kahdesta sukkaparista! Herranen aika...)

Viimeisimpänä esittelen vielä kokoelmani kruununjalokiven, eli tämän Niken juoksutakin/paidan, dri-fittia tietenkin. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen tuote, jonka Macy'siin ensimmäistä kertaa ikinä astellessani näin. En ostanut paitaa vielä ensimmäisellä, enkä toisellakaan kerralla, mutta kolmantena käyntikertana paria päivää ennen kotiinlähtöä ratkaisu oli selvä. Takki/paita oli kummitellut mielessäni koko ajan ja olin jo kuvitellut itseni hehkeänä juoksemassa pitkin Jyväsjärven rantoja se päällä...

Takki on mielettömän ihanalta tuntuvaa matskua ja todella ohutta sellaista. Sen tähden se ei vielä itsekseen sovellu lenkkiyläosaksi, mutta ehkä myöhemmin keväällä! Ihanan tuntuinen se tosiaan on, joten saa nähdä, pääseekö se käyttöön jo kotiasuna, heh. Yritän ulkoiluttaa sitä pian, että pääsen kertomaan teillekin, että oliko tuo hintansa ja oston väärti. Hinta oli 45 dollaria 25 prosentin alennuksessa. Hyvä niin, sillä alkuperäinen 60 dollarin hinta olisi saattanut pysäyttää jopa mut, vaikka tuohon rotsiin niin tykästyinkin!

Tällaisia löytöjä tein siis tuolta Ameriikan maalta. Vaikutan varsinaiselta Nike-uskovaiselta, mutta mulla ei ole aikaisempaa kokemusta merkin tuotteista. Ostin fiilispohjalla, mutta toivon toki, että noi kamat ovat hintansa väärtit!

Suositteko te mitään merkkiä urheilugeareissanne?

Tavoitteet viikolle 15

No niin! Tässä ollaan nyt viimeiset kolme viikkoa oltu kuin elopellossa, joten nyt yritän päästä takaisin terveellisen elämän rytmiin. Katsotaan, miten se tällä tulevalla viikolla onnistuu - on nimittäin aikamoista häsellystä jälleen kerran luvassa! Hieno juttu se kyllä on, että tekemistä riittää, mut miks näin paljon yhdelle ihmiselle? (Paljastus: koska en osaa sanoa ei.) :D

Suunnitelma viikon 15 liikunnasta:

Päiviä en voi laittaa ylös, koska aikataulut ovat ihanan epäselvät, mutta tavoitteena olisi, että saisin tehtyä

• kolme lenkkiä
• kahdesti pumppia
• kerran venyttelyä.

Eiköhän tuossa ole jo hyvin tekemistä :) Tsemppiä kaikille viikon treeneihin!

Ja vielä muistutukseksi meille kaikille...

Ruokakauppa - ihanaa tuhlausta?

Kun palasin Suomeen reissuiltani, mulla ei ollut jääkaapissa oikeestaan mitään syömistä. Lähestulkoon ens töikseni jouduin siis viilettämään Mestarin herkkuun päivittämään kaapin sisältöä vähän täydempään suuntaan. En nälkäpäissäni tajunnut tehdä mitään suunnitelmaa tulevien päivien ruoista, kauppalistasta puhumattakaan, joten menin vähän ex tempore -linjalla ruokaostosten suhteen.

Satuin kokemaan "Olen Bloggaaja" -hetken ja muistin napata kuvat ostoksistani yhden postauksen täytteeksi. Pahoittelen, että kuvat ovat pikkasen kämäisiä - kännykkä oli lähempänä kuin järkkäri.

Hedelmäosastolta mukaan tarttui Reilun kaupan luomubanaaneja. Kyllä, ostan niitä nykyään aina, en pelkästään siksi, että voisin lesoilla tässä kuvassa niillä :D Lisäksi ostin pari luomuomppua ja ihan tavallisen suomalaisen kurkun. Pihvitomaatit ovat Italiasta. Nalle-hiutaleita ostin, koska innostuin ajatuksesta alkaa (aamu)puuroihmiseksi. Katotaan, miten meikän käy!

Maito on perusostos, joka nappaantuu lähes joka kerta mukaan. Maitorahka on nykyään myös tuollainen päivittäinen kulutushyödyke. Ostin niitä seitsemän, mutta en halunnut koko pinoa kuvaan mukaan. Mehukeittoa ostan nykyään myös aina, kun maitorahkaa tulee otettua mukaan. Keso-raejuusto on lähes halvinta ja maultaan oikeen jees. Tofustakin on hiljalleen tulossa keittiön perusraaka-aine, erityisesti tofuwokin (klik) kokeilun jälkeen. Kananmuniin suhtaudun nykyään varauksella, koska kanoja pidetään huonoissa oloissa kaiken maailman lupauksista huolimatta, mutta sorruin jälleen kerran ostamaan paketin. Pitäisi joko ostaa munat suoraan jostain tapataatulta tilalta tai jättää munat kokonaan hankkimatta. Katsotaan, milloin jaksan aktivoitua!

Kauhukseni koko tämän satsin hinnaksi tuli 30 euroa. Ja mun mielestä tossa ei edes ole paljoakaan, lähinnä kaikkia perusjuttuja, mutta ei edes koko viikon safkoja! Ruoka on kyllä älyttömän kallista, mutta toisaalta satsaan siihen lähes mielelläni, koska se on niin tärkeä osa meikäläisen (ja varmaan kaikkien muidenkin) elämää.

Muutama aika sitten Lilou's Crushin Hertta kirjoitti (klik) tärkeästä jutusta, eli siitä, kuinka paljon ruokaan menee rahaa. Olen aikaisemmin kirjoittanut kaikki menoni ylös, mutta viime kuukausina olen lepsuillut tästä tavasta lähes kokonaan. Nyt koetan vähän olla reippaampi ja pitää huolta siitä, että ainakin ruokamenot tulevat kirjatuksi talteen! Mua kiinnostaa nimittäin ihan oikeasti, että paljonko ruokaan menee rahaa erityisesti nyt, kun olen päättänyt syödä terveellisemmin ja panostaa luomutuotteiden ostoon.

Onko joku muu haasteessa mukana? :)

Paluu suoritettu!

Moikka! Täällä Suomen kamaralla ollaan taas. Tästä lähtien postaustahti kiihtyy jälleen, tauko on ohi! Reissut olivat aivan sairaan siistit. Erityisesti tykkäsin New Yorkista, mutta Pariisikin oli ihan mukava! Kaksi ja puoli viikkoa menivät ohi hurjan nopeasti, mutta nyt palatessani Jyväskylään fiilistelin, että olisin ollut paljon kauemman aikaa poissa. Sen verran omituista on nimittäin palailla tänne arkirutiineihin!

Onneksi täällä paistaa aurinko ja fiilis on muutenkin suht keväinen. Tänään muuten kannattaa nauttia paisteesta ihan urakalla, huomenna kuulemma on jo pilvisempää :(

Kiinnostaako teitä kuulla matkakokemuksia, vai pysytäänkö reilusti ns. "oikean aiheen", eli liikunnan parissa? Jotain pientä tulen varmaan täällä reissuihini liittyen jakamaan joka tapauksessa.

Nyt olen kuitenkin varsin sippi, ja matkalaukut odottavat purkamistaan. Shoppailin erityisesti Nykissä aika urakalla, ja sivussa löytyi myös vähän urheilukamppeita matkaan. Niistä lisää piakkoin! 

Öinen New York

Morjens! Pääsin vihdoin hetkeksi koneelle ja siksi pystynkin jakamaan teille tämän kuvan öisestä Manhattanista. Täällä New Yorkissa on ollut aivan sairaan mahtavaa, enkä välttämättä haluaisi kotiin täältä ollenkaan. Arkikiireet kuitenkin puskevat ajatuksiin jo nyt, vaikka lomaa on vielä muutama päivä jäljellä... Pitää ravistella ne veke ja lomailla rauhassa vielä perjantaihin asti.

Palataan!