24.5.2013

Hengissä ollaan (pahanmakuisten eväiden voimin)

Hellou kaikki ja kivaa kesän alkua! Pahoittelen, että olen ollut niin hiljainen tässä viime aikoina. (Jos se nyt on haitannut :D) Projektia tuppaa projektin perään niin, että liikunta on jäänyt ihan kakkoseksi kaiken muun ajanvietteen hyppiessä tekemislistan ykköseksi, pöh! (Ja siis, nää projektit on siis työ- ja harrastusjuttuja, eli mitään Suurta ja Salaista en ole tehnyt, heh.) Tosin, mulla on kroppani kanssa kyllä ihmeen hyvä olla, vaikka oonki ollut liikkumatta ja mättänyt pelkästään jätskiä ja leipää. Aijai, oon kyllä huono kuntobloggaaja, kun ylistän liikkumattomuutta ja mässäilyä :D

Pyrin reipastumaan ensi viikolla, mutta sitä ennen toivon mahtavia kelejä ja mahtista viikonloppua kaikille! :)


PS. Vielä tähän loppuun kurkkaus yhen päivän eväisiin. Kävin Ekolossa hankkimassa kaikkea tärkeetä uuteen kotiin ja totta kai hurahdin päivän tarjouksiin. Kookosvedestä oon kuullut hirveesti hyvää, ja tuntuu että kaikki Edes Vähän Terveydestään Välittävät hörppivät kookosta harva se päivä.

Normisti semmonen parin desin (?) minitölkki maksaa kaupassa semmoset rapiat neljä euroa, eli se ei todellakaan sovi meikäläisen kukkarolle. Tämä Kulau-versio oli edullisempi, ja päätinkin alottaa kookosveteen tutustumiseni siitä. No, miten kävi? Pakko sanoa, että yäääk, never again! Ihan karmeen makusta litkua, harmi! :( Lifebar-patukka ei valitettavasti ollut yhtään sen herkumpaa, joten taitaa meikäläisen välipalat olla tästäkin eteenpäin vähemmän muodikkaita. :D Ootteko te maistaneet näitä "herkkuja"?

15.5.2013

Huh, mitä meininkiä

Hiljaisuutta on kestänyt tässä muutaman päivän ajan, mutta veikkailisin, ettei kukaan ole ihan saanut sydäriä poissaoloni vuoksi, vai? ;)

Aloitin viikonloppuna ravintola-apulaisen työt (superkivaa!), muutin tänään viimeset kamat pois vanhalta kämpältä ja yritän hoitaa koulua sekä isohkon tapahtuman järjestämistä tässä yhtä aikaa. Lisäksi huomenna on autokoulun toinen vaihe, jota varten mulla pitäis olla joku pimeän ajon paperi, jollasta ei vaan löydy mistään... :D

Eli pienehköä kaaosta on siis ilmassa. Superdieetin eka viikko meni superhuonosti, mutta uskon saavani itteni kuriin viimestään ens viikolla. Ärsyttävää, kuinka nopeasti urheilu tippuu prioriteettilistalla, kun on hirmunen häsellys päällä muussa elämässä! Lisäksi ruokapuoli on ihan hakusessa, tuli esimerkiksi vierailtua viime viikolla Subwaylla neljästi...! Älkää siis tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää kuten sanon... eli mahtavaa ja treenintäyteistä viikkoa kaikille!

10.5.2013

Cooper!

Tiistaina repäisin ja kävin juoksemassa yliopiston järjestämän Cooperin testin. Juoksin edellisen kerran tuon kidutuksen läpi syksyllä 2011. Halusin nyt siis kokeilla, oliko tässä ajassa tapahtunut mitään kehitystä, vaikka en oikeastaan ole kunnolla lenkkeillytkään. Edellinen tulokseni oli muistaakseni 2010 metriä, eli ei hääppöinen mutta ei myöskään ihan kauhee silloisella kunnolla.


No, lähdin Cooperiin hirmuisella innolla ja varmuudella siitä, että saisin edes hiukkasen paremman tuloksen kuin edellisellä kerralla. Olisi pitänyt kuitenkin muistaa se, että en ole lenkkeillyt aktiivisesti vaan vähän löysänpuoleisesti, joten tulos ei tulisi olemaan ihan tähtitieteellinen.

Ja niinhän siinä kävi, että paransin tulostani kokonaisella kymmenellä metrillä! :D Eli 2020 metriä tuli juostua kahdessatoista minuutissa. En ole kovin ylpeä, mutta olen toisaalta ihan iloinen siinä, että en ainakaan saanut huonompaa tulosta!

Suorituksessa jäi harmittamaan tuloksen lisäksi se, että en päässyt pois ns. mukavuusalueeltani. Siinä vaiheessa, kun kroppa alkoi näyttää ekoja väsähtämisen merkkejä, olin ihan valmis luovuttamaan: eli jälleen kerran pää kesti vähemmän kuin kunto. Kävelin muutaman kymmenen metriä. Jos olisin jaksanut hölkätä koko ajan, olisin varmasti saanut 2100 metriä tai yli, jolloin olisin ylittänyt rajan "keskiverron" ja "hyvän" välillä. No, ensi kerralla sitten!

Muistin äsken, että ensimmäisen kerran taisin Cooperin juosta yläasteella, ysiluokalla eli vuonna 2008. Silloin en harrastanut mitään liikuntaa ja juoksin testin tennareissa, farkuissa ja bändipaidassa My Chemical Romance (oltiin silloin ihan superhurjia faneja!) iPodin kuulokkeista pauhaten. Tulokseni oli silloin kuitenkin 2300 metriä! Eli pitäis varmaan siirtyä takas niihin elintapoihin ja -ympyröihin parempien tulosten saamiseksi!? :D

Ootteko te viime aikoina kokeilleet Cooperia? Miten meni?

8.5.2013

Suuri Superdieetti-postaus (ja huh, omakuvia)

Huomenta! Lupasin toissapäiväisessä postauksessa, että pohdiskelen Superdieettiä vähän enemmänkin ja kerron tavoitteistani sen suhteen. Pahoittelen, että myöhästyin postauksen julkaisussa!
Tarkkoja juttuja en voi treeneistä enkä ruokavalioista kirjoitella, koska se rikkonee Superdieetin tekijänoikeuksia. Siksi juttelenkin aiheesta yleisemmällä tasolla. :)


Lähde.
Sunnuntaina siis aloitin tämän koitokseni maksamalla Superdieetin ja käymällä treeni- sekä ruokaohjeiden kimppuun. Fiilistelin, että nyt on vihdoinkin meikäläisen tsäänssi osallistua siihen suureen urheilujuhlaan, jota oon töllöttänyt telkkarista silmät kiiluen. Eli Jutta ja superdieetit, pääosassa meikä! Mua on aina rassannut, miten niin hienon mahdollisuuden saaneet ihmiset ovat lössähdelleet ja kiukutelleet, kun meikä sängynperukoilta olisi ollut niin kiihkeesti messissä kuin olla ja voi. Toki on huomattava, että olisin voinut ihan itse aktivoitua liikunnan kanssa ihan ilman mitään fitfarmejakin, ja toisekseen, nuo telkkaridieettaajat kärsivät puoli vuotta, meikäläinen kuus viikkoa. Että ehkä oon vaan ihan hiljaa ja auon päätä vasta sitten, kun tää koitos on ohi! :D

Ensivaikutelmani ruokavaliosta oli pettymys, koska kasvisvaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut. Todella mälsää. Ilmeisesti elän jossakin omassa illuusiossani, koska olin ajatellut kasvisruokailijoiden määrän olevan niin merkittävä, että meikäläiset olisi otettu Superdieetissäkin huomioon. Vaan ei, pöh. Lisäksi ihmettelin lisäravinteiden määrää: tartteeko oikeesti noin paljon jotain jauheita ynnä muita mömmöjä?
Ruokavaliota siis en tule noudattamaan orjallisesti, mutta on jees saada vähän ohjenuoraa määriin ja sisältöihin niiltä osin, kun niitä pystyn toteuttamaan!

Treeniohjelmat vaikuttivat hyviltä. Näin aluksi korvaan kuitenkin osan niistä pumpilla, koska mulla on vielä mahis mennä ohjatuille tunneille ennen kotikotiin muuttoa. Erityisesti tykkään siitä, että osa ohjelmista on tehty niin, että ne voi tehdä kotona. Meikäläinen on ihan superarka menemään salille, ja myöhemmin se on mahdotonta mökin sijainnin tähden. Tuun siis humppaamaan Mummin ja muiden iloksi ihan ilman saliakin, jee!

Treeniä on siis tarkoitus tehdä kahdeksan kertaa viikossa. Kuulostaa hurjalta, mutta neljä aamulenkkiä (hauskasti sattuu kohdilleen sen kanssa, mitä jo aikaisemmin ittelleni lupailin) sekä neljä lihaskuntoa ei ookaan sit niin älyttömästi. Jakanen nuo treenailut ohjeistuksen mukaan neljälle päivälle niin, että aamulla juoksentelen ja illalla huhkin.

Aloituspainoni oli siis maanantaina 6.5. 80,5 kiloa. Tässä hieman vähemmän mairittelevat tämän hetken kuvat. (Pahoittelen tuon sivukuvan blurreja, mutta hoksasin, että taustalla oli kaikenlaista sälää.)




Eli, tässä tavoitteeni Superdieettiä ajatellen:

  • Teen vaaditut treenit. (Eli kahden ekan viikon aikana se tarkoittaa neljää aerobista ja neljää lihaskuntotreeniä.)
  • Syön hillitysti ja hallitusti.
  • Pudotan niin pirusti painoa kuin voin. Tavoite on päästä 70 kiloon, mutta toki oon tyytyväinen, jos vaaka näyttää jotain kutosella alkavaa lukua!

Ja siinä olikin sit jo tarpeeks tekemistä! Saa nähdä, pääsenkö minkälaisiin tuloksiin tällaisella "tuunatulla" Superdieetillä! :)

7.5.2013

Minusta


Olen pitänyt tätä blogia helmikuun alusta lähtien, eli muutaman kuukauden. En ole halunnut paljastaa henkilöllisyyttäni, koska en ole kokenut sitä millään tapaa tarpeelliseksi tavoitteeni kannalta. Enemmän oon vaan pelännyt, että en enää kehtaisi bloggailla, jos kaikki tutut tätä minut tunnistaen lukisivat. Pysyn siis edelleen mystisenä - ainakin toistaiseksi. :) Suunnitelmissa on, että joskus olisi kiva kirjoitella ihan omalla naamalla. Ensin haluaisin kuitenkin vakiinnuttaa liikunnan elämääni ja karistella loputkin läskit!

Aion nyt kuitenkin hieman kertoa itsestäni, koska itsestään puhuminen nyt vaan on meikäläiselle aivan suunnattoman suuri ilo! :D


Olen siis 20-vuotias opiskelijatar, joka asuu Jyväskylässä, Keski-Suomen sydämessä.

Opiskelen toista vuotta yhteiskuntatieteitä. 

Olen tympääntynyt omaan alaani, joten hain lukemaan muun muassa viestintää. Kesän jälkeen nähdään, tuottivatko haut tulosta. :)



Vapaa-ajallani liikun (kuten ehkä olette huomanneet), teen käsitöitä ja yritän pohtia, mitä ihmettä sitä huomenna söisi. 

Minulla on kaksi ihanaa koiraa, jotka syksystä lähtien tulevat asumaan asuntoomme silloin tällöin. 

Muutan pian yhteen poikaystäväni kanssa kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. 



Olen seurassa usein se hauskuuttaja tai rauhallinen sivustakatsoja. 

Viihdyn välillä vähän liiankin hyvin itsekseni. 

Olen itsenäinen ja pidän siitä, että voin tehdä asioita juuri silloin kuin itse haluan. Silti olen huomannut, että kaipaan silloin tällöin seuraa. Onneksi minulla on ystäviä, jotka sietävät erakkorapuhetkiäni. 



Nauran todella paljon ja tykkään löytää asioista jonkun huvittavan puolen. 

Tykkään piirtää ja soittaa eri soittimia. 

Syksyllä huomasin, kuinka paljon erilaisia kirjepapereita minulle on lapsuusajoilta jäänyt, ja päätin hankkia kirjekavereita. Nyt mulla on niitä kaksi. :D 



Joskus mulle on vähän liiankin tärkeää olla muiden mielestä kiva ja "sopiva".

Välillä olen liian kiltti. 

Rakastan käsitöitä.



Olen herkkä, ja itken helposti niin iloista, kuin suruistakin. (Ja se on joskus vähän kiusallista.)

Mulla on jatkuva tarve päästä matkustelemaan. 

Tykkään kauniista esineistä ja vaatteista. 



Kirppisten koluaminen on ihanaa!

Olen vähän hamsteri. (Poikaystävä totesi kerran, että voisin perustaa oman kierrätyskeskuksen. Sen jälkeen oon yrittänyt vähentää tavaran määrää.) 

Kaipaan lapsuuttani. 



Tunnen oloni hyvin usein väärännäköiseksi: olen muka liian pitkä ja paksu. 

Aikuistuminen ahdistaa mua vähän. 

Tykkään hurjasti kirjoista. 



Vaikka huolehdin paljon, en kuitenkaan jaksa katua mitään kovin pitkään. 

En ole kovin itsevarma, ja sen takia mun on joskus vaikea ystävystyä ihmisten kanssa, vaikka hyvänpäiväntuttuja on tsiljoona. 

Yleisesti ottaen oon onnellinen, sillä mulla on oikeastaan kaikkea, mitä tarvitsen: rakastava perhe ja poikaystävä, hyviä ystäviä, terveyttä ja vakaa taloustilanne. Vain omalta tuntuva kroppa ja ura puuttuvat. :)


Tässä siis vähän juttuja meikäläisestä! Kaikki kuvat ovat itse ottamiani. Kolme ensimmäistä ovat Pariisista ja loput New Yorkista. :)

6.5.2013

Viikon 19 tavoitteet ja Superdieetin eka viikko (kyllä, minäkin!)

Herranen aika, nytkö ollaan jo viikossa 19... Ihanaa sinänsä, että ollaan lähempänä kesää, mutta huh, miten tuo aika kuluu!

Meikäläinen sitten otti ja liittyi superdieettaajaksi! Epäröin viimeseen asti, koska oon aika auktoriteettikammonen ja luistan usein itelleni tehdyistä suunnitelmista. Mietin, että selviydynkö listatuista treeneistä ja onko siis järkeä heittää 49 euroa mahdollisesti jorpakkoon. Uteliaisuus kuitenkin voitti, joten maksoin kiltisti tuon summan (jonka ajattelin sijoittavani nyt itseeni), jotta pääsin tsekkailemaan treeni- ja ruokaohjeita, joista olin erityisesti kiinnostunut. Postaan huomenna lisää meikäläisen suhtautumisesta tuohon Superdieettiin sekä omista tavoitteistani sen puitteissa, stay tuned jos kiinnostaa!

Lähde.

Tavoitteet viikolle 19:

ma: lenkki + treeni
ti: -
ke: lenkki + treeni
to: -
pe: lenkki + treeni
la: -
su: lenkki + treeni

Veikkaisin, etten tee suurta syntiä, jos korvaan maanantain ja keskiviikon lihaskunnot pumpilla. Nyt ei oo sentään Jutta ja Bull tsekkaamassa elävinä meikäläisen treenitahtia ;)

Onnea kaikille super- ja tavisdieettaajille sekä ihan normaaleillekin ihmisille tähän uuteen viikkoon, meikäläinen toivoo ihanan aurinkoisia kelejä ja mahtavaa treenifiilistä kaikille!

5.5.2013

Viikon 18 mietintöjä

Eilen sivistyin hieman, kun katsoin Suomi-Slovakia -lätkämatsia (meinasin kirjoittaa jätkämatsia, heh). Nyt palasin kuitenkin takapajuiseen eli jääkiekottomaan arkeeni Jyväskylään. Muokkailin ulkoasua vielä pikkasen. Jännästi erilaisilla näytöillä tuo tausta näyttää eriväriseltä: Tampereen koneella poltetulta punaiselta, omalla koneella taas pinkiltä. Anyway, meikä tykkää, vaikka meno menikin aika tyttömäiseksi. Yksi iso juttu, mitä en oo onnistunut poistamaan, on tää näytön yläreunan "haaleat reunat". Yritin spottailla tuolta koodista kohtaa, josta sitä muuttaa, mutta en vielä hoksannut. Onko vinkkejä?

Mitä mieltä olette, onko uusi ulkoasu hyvä ja selkeä, vai pitäisikö jotain muuttaa?

Tää viikko on ollut mainio, varsinkin kun vappu sattui keskelle viikkoa! Liikunta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta ei myöskään ihan mehtään:

ma: -
ti: -
ke: aamulenkki
to: pumppi
pe: venyttely + body
la: -
su:


En oikein tiedä, miten suhtautua kaiken maailman kiitollisuuspäiväkirjoihin, mutta lienee tarpeellista keskittyä positiivisuuteen! Tän viikon parhaita juttuja:

♥ Rauhallinen vappu 
♥ Aivan sairaan ihana tekonahkarotsi kirpparilta hyvinnii halavalla ♥ 
♥ Sosialisointi ♥ 
♥ Ikkunanpesu (kyllä, oikeesti tykkään!) ♥ 
♥ Lähestyvä kesä ♥ 
♥ Kesätöiden saanti ♥ 

Miten teidän viikkonne on mennyt?

4.5.2013

Blogi kauneusleikkauksessa

Moikka! Kuten joku nopea saattoikin jo hoksata, niin muuttelen tässä hieman blogin ulkoasua. Sen tähden osa kuvista ja teksteistä saattaa pomppailla ja mennä vinksin vonksin, mutta koetan korjata ongelmia jahka keksin niihin ratkaisuja. (En valitettavasti oo kauheen kova tekniikkavelho.)

Anyway, mahtista lauantai-iltaa! Ite vietän sitä Tampereella, toki lätkää katsoen! (Ei kuulu meikäläisen normitapoihin, mutta Mansesterissa Mansesterin tavoilla!)

PS. Tänne on eksytty hakusanalla "31 cm hauis" :D

Lohtu- ja piilosyömisestä sekä kuinka yritän päästä siitä eroon

Kuten aikaisempina päivinä olen jo vähän paljastellutkin, ajattelin nyt kirjoittaa siitä, miten meikäläisestä alunperin tuli läski. Mielestäni itseeni on vaikuttanut kaikista eniten lohtusyöminen ja sen yksi "alalaji", piilosyöminen. Minulla ei ole mitään tieteellistä tietoa tästä asiasta, ainoastaan omat fiilikseni ja kokemukseni. Toivottavasti tämä auttaa muita lohtu- ja piilosyöjiä löytämään jos ei muuta, niin ainakin vertaistukea! Pahoittelen järkyttävän pitkää postausta, mutta en saanut lyhennettyä ajatuksiani.

Syömisestä tuli minulle lohtu- ja palkitsemiskeino jo lapsena. Meidän perhe on tykännyt aina syödä hyvin ja erityisesti herkutella. Herkkujen antaminen on ollut merkki hyväksynnästä ja sitä on käytetty aika usein palkitsemiskeinona. Herkuttelua on oikeutettu esimerkiksi rankalla päivällä tai päähänpistolla tai millä vaan. Sillä on haluttu antaa ymmärtää, että tykätään toisesta tai toisista ja annettu hyväksyntää.

Lapsena minulle ei ikinä asetettu mitään herkku- tai karkkipäiviä. Meillä sai syödä herkkuja oikeastaan milloin vain, paitsi juuri ennen ruokaa. Eli oikeastaan mitään kieltoja ei ollut. Silti jostain syystä mulle kehittyi todella nuorena tarve herkutella vielä enemmän kuin jo muiden nähden tehtiin, mutta salaa. Muistan, että usein kun tulin koulusta kotiin, aloin heti koluta kaappeja läpi, jos sieltä löytyisi jotain hyvää. Keksejä, jätskiä, jogurttia, suklaata, oikeastaan mitä vain sokerista ja makeaa. Nautiskelin siitä, että sain syödä niin paljon kuin itse halusin, eikä kukaan ollut katsomassa. Myöhemmin hoksasin, että syöpöttelyn jälkeen piti käydä nopeasti kaupassa ostamassa esimerkiksi uusi paketti keksejä, jotta en jäisi ylenpalttisesta herkuttelustani kiinni. Jo silloin tiesin, että syömisessäni ei ollut mitään järkeä, mutta tykkäsin siitä niin paljon, että en halunnut lopettaa.

Ensimmäinen havainto siitä, että huolestuin painostani, on ekalta luokalta. Kirjoitin silloin päiväkirjaani, että olen läski. Nykyään tämä muisto tekee minut oikeastaan vain surulliseksi, koska mielestäni seitsemänvuotiaan ei mielestäni todellakaan tarvitsisi miettiä tuollaisia asioita. En nimittäin ollut ennen yliopistoaikaani koskaan oikeasti läski, lapsena ihan tavallinen ja myöhemmin vähän pyöreä. Valokuvien perusteella olin ihan tavallinen muksu, jolla ei olisi pitänyt olla mitään huolia ulkonäkönsä suhteen. Tästä kuitenkin lähti liikkeelle aikakausi, joka on käynnissä vieläkin: itsetarkkailun aika. Muistan syyllistäneeni itseäni syömisestä todella pitkään. Toisaalta olin oikeassa, koska olen tähän ikään mennessä kaapinut suuhuni aivan käsittämättömän määrän sokeria ja rasvaa. Olisin kuitenkin voinut kanavoida energiani siihen, että olisin syönyt terveellisempiä herkkuja tai vähemmän niitä kaloripalloja.

Miksi sitten söin (ja syön välillä edelleen) niin paljon epäterveellisiä, teollisia "herkkuja"? Vaikka en halua syyttää vanhempiani, koska tekoni ovat oma valintani, katsahdan hieman sinne suuntaan. Jos olisin oppinut kotona terveellisemmät ruokailutottumukset ja välttänyt tarpeen hemmotella itseäni ruoalla, en välttämättä tällä hetkellä kirjoittaisi tätä postausta. Lisäksi kasvattajani ovat suhtautuneet liikuntaan usein aika negatiivisesti, eikä mua siis kannustettu liikuntaharrastuksiin, kun olin pieni. En oikeastaan kiinnostunutkaan niistä, koska minulla ei ollut esimerkkiä.

Toinen syy syömiseen lienee se, että olin imaissut jostain tarpeen olla hoikka ja nätti. Ja koska söin niin paljon, en mielestäni ollut hoikka enkä nätti, mikä teki minut surulliseksi ja loi halun syödä suruun. Ja niin edelleen. Myös tuo jo aikaisemmin mainitsemani tapa lohduttaa ja palkita itseäni ruoalla loi syömiskierteen. Jos minulla oli tyhmä päivä koulussa tai jos oli ollut superkivaa, kummassakin tapauksessa saatoin kaartaa lähikaupan pihaan ja napata sieltä jätskipaketin.

Kolmas syy syömiseeni on sen antama täyttymyksen tunne. Vertaisin fiilistä kunnon känniin: siihen, kun on juonut useamman annoksen ja on senkertaisen humalan parhaimmalla tasolla. Tämän tilan saavuttaa syömällä tarpeeksi hiilarisia ja sokerisia ruokia. Sen jälkeen on hetken hyvä fiilis, jonka jälkeen seuraa katumus ja ällö olo. "Ei enää ikinä." Kunnes taas seuraavan kerran.

Fuksivuonnani juhlin paljon ja myöhemmin olin todella alakuloinen. Kummassakin vaiheessa söin paljon ja epäterveellisesti. Näin sitten saavutinkin "freshman tenin" eli lihoin noin kymmenen kiloa. Nyt, kun pudottelen tuota keräämääni massaa, olen myös käynyt lohtu- ja piilosyömiseni kimppuun. Tätä mörköä ei todellakaan ole vielä kesytetty, mutta yritykseni ovat tuottaneet jonkin verran tulosta. Tärkeimmät havaintoni oman ongelmani selättämisen suhteen ovat seuraavat:


  • Yritän syödä niin, että en keskity samalla johonkin muuhun. Yksi lempparitekemisistäni on se, että syön jotain hyvää samalla kun luen kirjaa tai lehteä tai surffaan netissä. Näin en keskity itse ruokaan enkä välttämättä huomaa syöväni jättimäisiä määriä.
  • Kun syön tarpeeksi usein, minuun ei iske valtavaa halua juosta äkkiä lähikauppaan ostamaan jätskiä. Myös riittävällä vedenjuonnilla on todella suuri merkitys: olen yrittänyt opetella tavan, jossa hörppään ison lasin vettä, kun järisyttävä herkkutarve iskee. Yleensä olen saanut tilan ohi tällä tavoin.
  • Olen yrittänyt tutustua uusiin hedelmiin ja kasviksiin, jotta voisin napsia niitä, kun heikko hetki osuu kohdalle.
  • Totta kai tärkeintä on yrittää selvittää syitä siihen, miksi tekee kuten tekee. Mikä tunne herättää hirvittävän herkkuhimon? Puranko negatiivisia tunteita syömällä? Vai juhlistanko tiettyjä tilanteita aivan suotta epäterveellisellä ruoalla? Mistä huono tapani on peräisin?

Vaikka en todellakaan ole mikään elämäntapaguru ja kamppailen edelleen itsekin tämän asian kanssa, toivon, että joku saa apua meikäläisen itsestäänselvistä pohdinnoista. Matka kohti terveempää elämää jatkuu :)

2.5.2013

Toukokuun tavoitteet

Edellisestä kuukausitavoitteesta on ehtinyt vierähtää vähän aikaa, mutta ei anneta sen haitata perinnettä! Meikäläinen rakastaa kaikkia listoja ja suunnitelmia sen verran, että liikunnankin suhteen on ihana tehdä pläänejä ja pohtia tulevaisuutta niiden avulla. Eri juttu on vain se, tuleeko niitä suunnitelmia ikinä noudatettua... No, ei välitetä siitä vielä! :D

Tavoitteeni toukokuulle 2013


1. Painotavoite: 
  • Toivoisin, että pääsisin hivuttautumaan lähemmäs 75 kiloa. Mahtavinta olisi, että saisin viisi kiloa tiputettua tässä kuussa, mutta katsotaan, kuinka käy! :)

2. Ruokatavoitteet: 
  • Ruokailun suunnittelu olisi tosi mahtava juttu. Tärkeintä tässä kuussa on kuitenkin pitää pää kylmänä silloinkin, kun muutan kesäksi takaisin kotikotiin. Siellä nimittäin menee meikäläisen ruokatottumukset aina uusiksi, ja löydän itseni mussuttamasta karkkia. Ruokatavoitteena voisi olla myös perheen totuttaminen paremmin kasvisruokaan ja terveellisimpiin herkkuihin!
  • Iso ruokaan liittyvä tavoite on myös se, että oppisin pois itseni ruoalla palkitsemisesta. Tämä tapa ei auta hoikentumisprojektissani, ellen sitten onnistu vaihtamaan mielikuviani herkkuruoasta terveellisiin, painonpudotustani vahingoittamattomiin ruokiin. :)

3. Liikuntatavoitteet:
  • Lenkit: Jos olisin epäinhimillinen, toivoisin pystyväni lähtemään lenkille päivittäin. Tämä tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan tässä todellisuudessa, joten tavoitteeni olkoon lenkki neljästi viikossa tai useammin. Tässäkin on aika paljon tekemistä, mutta pidän lenkin alarajana vain vaivaista puolta tuntia, joten enköhän saa itseni jotenkin liikkeelle. Puoli tuntia ei kuitenkaan ole mitenkään paljon päivittäisestä ajasta! Eli: 4 x 30 min lenkki viikossa.
  • Lihaskunto: Kuun puolivälissä muuttanen tosiaan takaisin kotikotiin, joten yliopistoliikunta tulee jäämään ulottumattomiini. Se on ikävä juttu, sillä edes kerran viikossa tehty pumppi ei tekisi pahaa kesälläkään! Olen kuitenkin bongaillut netistä ihan mukavia treeniohjeita, joihin ei tarvita välttämättä oikeastaan mitään apuvälineitä. Koetankin saada itseni tekemään näitä ohjelmia noin kolme kertaa viikossa niin, että ajallisesti saisin lihaskuntoa tehdyksi kolme tuntia. Eli: 3 x 3 h lihaskuntoa viikossa.
  • Kehonhuolto: Jostain syystä venyttely on meikäläiselle ihan supervaikea juttu. Tavoittelen kuitenkin tilaa, jossa venyttelisin tunnin viikossa!

Tsemppiä kaikille toukokuun treenailuihin! Kesä on melkein täällä, mikä on ihan super ihana juttu, sillä kelit paranevat ja motivaatio "kesäkuntoa" varten lisääntynee huimasti! :)

1.5.2013

Hyvää vappua!


Ihanan aurinkoista ja lämmintä vapunpäivää kaikille! Onneksi on näin hyvä keli (ainakin Jyväskylässä), ettei tänään brunsseilevien ja piknikkejä järkkäävien tarvitse väristä pilkkihaalareissa. :) Itse vietin eilen vapunaattoa yllätyksellisesti. Olin vähän matalalla mielellä päättänyt, että en lähde mihinkään ördäämään, vaan hengailen kotona kirjastosta hamstrattujen aarteiden kanssa. (Ja okei, liittyy tähän yksi McFeast-ateriakin kasvishampurilaisella...) Joka tapauksessa, kämppikseni pyysi minut illalla keittiöön nauttimaan hiukkasen kuoharia ja munkkeja. Ilta kului, samoin kuohari ja myöhään huomasimme, että aikaa oli kulunut ja pullo oli tyhjentynyt. Tämä vapunaaton vietto oli kyllä yksi mukavimmista, jonka "aikuisiältäni" muistan! Kiitos siitä kämppikselleni, huippu tyyppi! :)



Olen aika kova kävelemään unissani, ja olin viime yönä taas vaihteeksi hengaillut ja käynyt avaamassa verhot. Tämä oli huippu juttu, sillä heräsin kahdeksan maissa siihen, että aurinko paistoi täydeltä terältä suoraan huoneeseeni! Herääminen on meikäläiselle usein käsittämättömän vaikeaa, ja siksi olinkin tosi iloinen tämmöisestä leppoisasta herätyksestä. Ihan heti en sängystä päässyt, mutta vähän aikaa siinä venyteltyäni nousin aamupalalle, vedin lenkkikamat päälle ja hujahdin Jyväsjärven rannalle. Ilma oli melko lämmin, ja pärjäsin mainiosti tässä Niken juoksupaidassani (klik). Kylmettymisen sijaan olin ihan kuumissani, kun pääsin kotiin.



Olin vähän huolissani siitä, tulisiko edellisen illan kuohareista jotain seuraamuksia, mutta onneksi kroppa oli ehtinyt käsitellä nuo vähät alkoholit yön aikana. Päätin vetää lenkin ihan kunnon sykkeillä. Meikäläinen ei ole mikään juoksuhirmu, mutta onnistuin nyt innostamaan itseni kävelyä rankempaan suoritukseen lyhyillä intervalleilla. Sykkeeni vaihteli 120 ja 190 välillä, mikä ei sinänsä kerro minulle mitään muuta kuin sen, että välillä mentiin aika kovaa. Olen muutenkin semmoinen laiskiainen, että mukavuusalueelta poistuminen on joskus henkisesti vaikeampaa kuin fyysisesti. Olen kuitenkin huomannut, että lyhyiden pätkien juokseminen on hyvä tapa treenata niin mieltä kuin kehoakin entistä haastavampiin suorituksiin. Jos lenkille lähtiessä ajattelisin, että nyt juoksen alkulämmittelyjen jälkeen seuraavat viisi kilometriä, en varmaan lähtisi. Mutta, jos asennoidun niin, että teen juoksua ja "power walkingia" vuoron perään, niin haaste ei tunnukaan niin valtavalta! :) Kaloreita tuolla 40 minuutin reissulla kulahti noin 440. Näitä kun jaksaisi tehdä useampanakin aamuna, niin olisi loistavaa!

Miten te vietitte eilisen vapunaaton? Toivottavasti oli kivaa, olitte sitten puistossa tai baarissa taikka kotisohvalla! :)